Heinola kr ja edistystä

Mikä hieno päivä takana!!

Tänään aloitimme päivän ajamalla kohti Heinolan kr näyttelyä ja Arata oli
rotunsa ainokainen paikalla. Kehässä meni hyvin, poika jaksoi seisoa
moitteettomasti ja juoksukin sujui mallikkaasti. Hieman arkaili tuomaria, mutta
antoi kuitenkin koskettaa ja katsoa hampaat. :) Tuomarina toimi Hannu Talvi,
joka oli todella mukava ja asiantunteva. Arata sai EH:n hyvällä arvostelulla,
tuomari vielä erikseen kertoi moneen otteeseen kuinka upea pää ja ilme pojalla on!
Ja olen kyllä samaa mieltä! ERI jäi saamatta kuulema lantion/selän notkistelun takia,
jota poika toisinaan tekee ollessaan jännittynyt, myöskin lisää lihasta tarvitaan.
Arvostelussa ei ole mitään, mistä olisin eri mieltä, Aratan pää ja ilme on minunkin
mielestä upeat ja ei toki näin nuori uros vielä voikkaan olla täydessä loistossaan.
Arvostelu:
Hieman kevytrakenteinen. Hyvä pää ja ilme. Aavistuksen köyry lanne.
Vielä niukka raajojen kulmaus. Hyvät käpälät, oikea karvanlaatu.
Hieman ujo luonne, normi liike.

Varoitus! Nyt on luvassa pienoista avautumista.
Aratan tullessa murrosikään tuossa 9 kuukauden iän jälkeen alkoi pojan käytös
muuttumaan ei-toivottuun suuntaan. Esimerkiksi kaikki koirat joita ei ollu aiemmin
tavannut alkoivat käydä kerta kaikkiaan sietämättömiksi. Lenkkeily ei enää ollutkaan
niin helppoa pojan kanssa, puhumattakaan näyttelypaikoilla olosta, etenkin sisänäyttelyt
joissa on lähes aina tungosta, ei ollu helppo paikka meille. Kyllä siinä koeteltiin
omistajan hermoja kovalla kädellä...
Ja siis tämä käytöshän on ihan odotettavissa äkäilyikäiseltä pojalta, jonka rotutyyppi ei
muutenkaan välitä muista koirista. Toisten koirien päälle käyminen ei toki missään nimessä
ole hyväksyttävää, mutta uhmaikäiseltä akitalta se ei tavatontakaan ole.

Muutamien ihmisten kanssa olen puhunut tästä aiheesta, olen saanut todella paljon
arvokkaita neuvoja ja kannustusta, kun välilä on tuntunut jo niin toivottomalta.
Mutta löytyipä seasta muutamakin ihminen jotka puhuivat pojastani siihen sävyyn, että
alkoi ihan tosissaan suututtamaan. Uskomattoman häijyjä ja puistattavia juttuja kuulin, en
kehtaa edes tänne niitä kirjoitaa. Enkä takuulla unohda koskaan tämän/näiden ihmisten
sanoneen niitä asioita. Toki kullakin mielipiteensä, mutta parin kohdalla riitti minulla
ymmärrys, kuten myös Aratan kasvattajalla, kun kuuli nämä jutut!
Mutta! Pitkällä kärsivällisyydellä, monilla toistoilla, rutkalla huumorilla ja negatiivisten
lauseiden suodatuksella, nyt me ollaan kuin ollaankin edistytty koulutuksessa tämän muille
äkäilyn suhteen.
Mm. Erästä narttua ollaan lenkillä haisteltu, eilen taas Arata kohtasi mäyräkoira uroksen
lenkkipolulla ongelmitta. Tänään taas Heinolan näyttelyn jälkeen pysähdyimme Paasossa
moikkaamaan minun kaveriani ja Roki koiraa. Arata ja Roki kerran vaan vilaukselta nähneet,
joten käytännössä tämä oli poiken ensikohtaus. Arata pomppasi autosta ulos ja näki Rokin
pihalla, otti pari askelta eteenpäin ja murahti pari kertaa... Mutta, sen jälkeen ei mitään!
Pojat jaksoivat pitkään olla yhdessä pihalla ja nuuskivat toisiaan ja hieman käveltiinkin
yhdessä. Roki olisi tahtonut leikkiäkin Aratan kanssa, mutta Araa ei kiinnostanut leikkiä ja
ehkä ihan hyvä niin, leikit voi hetkessä muuttua liian rajuiksi.
Tämmöistä tällä kertaa, kiitos ja hei!

Heinolassa käydessä käytiin moikkaamassa

ystääni ja Arata sai lapsista uusia kavereita :)

                                                             Arata ja Roki <3