Tukiverkostoni suuren surun keskellä on ollut aivan mieletön ja olen kiitollinen
koko sydämeni pohjasta siitä, että olen saanut tutustua niin mahtaviin ihmisiin!
Kaikki eivät Arataa kerennyt tuntea, mutta jokainen tietää miten rakas poika
minulle oli ja kaikista vaikeuksista huolimatta minä näin Aratassa aina sen
kaiken hyvän, mitä muut eivät välttämättä kerenneet näkemään.
Blogini nimi on Life with Arata, joten jääköön tämä päivitys nyt viimeiseksi
blogi päivityksekseni, nyt kun elämä Aratan kanssa jatkuu vain muistoissa ja
sydämessä.
Niin tutut kuin tuntemattomatkin ovat jättäneet suruvalittelunsa ja olleet
uskomattomana tukena ja kysellet minun jaksamistani, ulkomaita myöten olen
saanut lohduttavia viestejä. Ei riitä sanat kertomaan kiitollisuudestani! <3
Ensimmäinen viikko Aratan pois lähdön jälkeen oli jotain niin hirveää käsitellä.
Tuntui kuin hapuilisi vain tyhjässä maailmassa itkusilmässä, vailla päämäärää.
Kotona itkin kuin pikkulapsi kun en kompastunutkaan siinä oven raossa källöttävään
Arataan kuten normaalisti, sohvalla oli liikaa tilaa ja kotiin tullessa iso nalleni
ei ollutkaan halaamassa minua ja ne nenän jäljet auton ikkunassa...
Seuraava viikkokin meni yhtä surkeissa tunnelmissa, yritin kaiken surun keskellä
käydä kouluakin, mutta saatoin yht'äkkiä kesken tunninkin purskahtaa itkuun,
eli eihän siitä mitään tullut. Nyt muutamien viimeisten päivien sisällä ajatukset ovat
jo aavistukset kirkastuneet, purskahdan edelleen yht'äkkiä itkuun kun Arata tulee milloin
mistäkin mieleen, mutta olen huomannut että taitaa se elämä kuitenkin jatkua ja onhan
minulla täällä Yumi vielä kotona ja Kiki koirani myös on tullut meille terapeutiksi.
Toivon hartaasti, että vielä tulee päivä kun muistelen Arataa hymy kasvoilla.
Viimeisen päivitykseni lopuksi haluan vielä antaa tuleville pentujen ostajille neuvon,
oli kyse sitten mistä tahansa pennusta.
Älä koskaan osta pentua josta ja jonka vanhemmista et tiedä mitään. Älä koskaan osta
pentua kasvattajalta josta et tiedä mitään. Tutustu ja kysele. Uutta perheenjäsentä
hankkiessa et voi koskaan kysellä liikaa! Tutustu pennun vanhempiin ja kasvattajaan.
Jos sinulla on kontakteja niin käytä niitä hyväksesi ja kysele onko muilla mitään
sanottavaa suunnittelemastasi pennusta tai sen kasvattajasta.
Hyvä ja vastuuntuntoinen kasvattaja haluaa olla koko pennun elämän ajan tietoinen
miten teillä menee ja olla tukena, niin hyvässä kuin pahassa. Siksi on tärkeää että
pentu tulee kasvattajalta jonka kanssa tulet toimeen. Äläkä koskaan usko sinisilmäisesti
kaikkea mitä sinulle sanotaan, kaikki kasvattajat eivät ole niitä hyviä kasvattajia, vaikka
siltä saattaisi alussa vaikuttaakin. Lyhyesti ja ytimekkäästi neuvoni siis on että: kysele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti