ikävä välikohtaus, kun annoin Aratan kaverilleni jonka oli tarkoitus
pitää poikaa minulle valmiina kun tulen Yumin kanssa kehästä.
Arata murisi kaverilleni ja ennen kuin kukaan kerkesi reagoimaan
oli poika jo iskenyt hampaansa tämän käteen, eikä millään laskenut
irti. Onneksi naapuri kehän tuomari tuli hätiin ja sai pojan laskemaan
otteensa irti!
Mitään pysyviä vauroita ei onneksi käteen jäänyt, antibioteilla selviää.
Henkisiä ehkä enemmänkin, ainakin minulle. Arata ei ole ennenkään
kyseisestä henkilöstä juuri pitänyt, joten oli ehkä typerää juuri hänelle
poika antaa, mutta enhän toki iki maailmassa olisi voinut uskoa että
Arata voisi koskaan kinni käydä! Täällä omistaja on nyt ollut
hermoraunion partaalla ja meittinyt päänsä puhki että mitä nyt...
Arata menee ainakin ensin kastroitavaksi ja katsotaan vaikuttaako se
millään lailla pojan käytökseen, seuraavana kokeillaan lääkitystä,
mutta jos nämäkään ei auta niin sitten... no katsotaan sitä sitten.
Pelätään pahinta, mutta toivotaan parasta. Ja kyllähän minä jo Aratan
ollessa pentu huomasin että ei sen käytös normaalia ole, ja mihin
ollaankaan nyt tultu...
Mutta kyllä jotain positiivistakin Lahdesta jäi mieleen.
Yumi oli Karoliinan handlaamana VSP- pentu kp:n kera!!
(Sattuneesta syystä Arata ei tullut kehään.)
Ja seuraavana päivänä tyttö nappasi vielä ROP- pentu ruusukkeen
Korpilahden ryhmä näyttelyssä! Huippua! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti